Kari Mäkelä: Vahvaa vaikuttamista myös työturvallisuuteen

TP:n työympäristötyöryhmän puheenjohtajan Kari Mäkelän mielestä myös työturvallisuus kaipaa Eurooppa-tason huomiota ja sääntelyä. Direktiivillä säädettävät eri aineiden altistumisrajat eivät suinkaan ole suomalaisilta pois, vaan päinvastoin. Suomalisen ay-liikkeen on oltava aktiivisempi osapuoli myös työturvallisuuteen ja terveyteen liittyvissä asioissa.

Teollisuuden ammattijärjestöjen edunvalvonnan ja vaikuttamisen fokus on yleensä työehtosopimusasioissa tai elinkeino- ja teollisuuspolittiikassa.  Näiden keskeistä merkitystä en kiistä, mutta myös sosiaali-, terveys- ja ympäristöpoliittisten kysymysten tulisi olla näkyvämmin esillä niin kansallisella kun kansainvälisellä tasolla. Nämä ovat jäsenille merkittäviä asioita ja vaikuttavat myös yritysten kilpailukykyyn.

Euroopan Unionin komissio antoi vihdoin viime kesänä esityksen työpaikkojen syöpävaaraa koskevan direktiivin (CMD) uudistamiseksi. Tuota uudistustyötä on tehty aina vuodesta 2004 alkaen. Alkuun oli tarkoitus uusia säädösteksti ja tuottaa lisää sitovia raja-arvoja vaarallisille aineille. Nyt kuitenkin tyydytään vain uusimaan raja-arvoja vaiheittain. Ensimmäinen vaihe sisältää 13 ainetta. Asia on nyt EU:n parlamentin käsittelyssä. Esitetyssä raja-arvoluettelossa on työturvallisuuden kannalta sekä Suomen teollisuuden kannalta merkittäviä aineita; mm. kvartsipöly, kovapuupöly ja kromi VI. Toinen vaihe sisältää vajaat 10 ainetta. Tavoitteena on muutaman vuoden kuluessa saada lähes 50 aineelle sitova altistumisen raja-arvo.

Mielenkiintoinen kysymys on, miten aktiivisesti Suomen tai Euroopan teollisuuden palkansaajajärjestöt ovat vaikuttaneet tähän valmisteluprosessiin. Minun mielestäni ei ainakaan näkyvästi taikka vahvasti. Tähän lienee kaksi perussyytä. Ensinnäkin asia nähdään puhtaasti Eurooppa-tasoisena työsuojelukysymyksenä, jolloin ajatellaan asian kuuluvan Euroopan ammattijärjestön (EAY eng. ETUC) työkenttään.

Toiseksi Euroopan teollisuuden palkansaajien keskeinen etujärjestö IndustriAll ei pidä työsuojelukysymyksiä agendallaan lainkaan, mikä on absurdi tilanne. Järjestö puhuu vankasti teollisuuden kilpailukyvystä, mutta on työterveys- ja työsuojeluasioita hiiren hiljaa. EAY on kyllä vaikuttanut direktiivin valmisteluprosessiin, mutta se ei ole oikea taho tarkastelemaan säädösten vaikutuksia teollisuuden kilpailukykyyn. Kokemukseni mukaan EAY suhtautuu jopa vähätellen tai kriittisesti teollisuuden huolenilmaisuihin.

Suomalaisille on syötetty julkisesti paljon palturia EU:n turhista kurkku- ja muista direktiiveistä. EU:ssa on myös käynnissä turhan säätelyn keventämisohjelma (REFIT), joka saattaa purkaa tarpeellistakin sääntelyä EU-kansalaisten hurraahuutojen säestyksellä. Nyt onkin syytä kysyä: Onko turhaa suojata suomalaista ja eurooppalaista työntekijää syöpäkuolemalta määräämällä direktiivillä kuinka paljon häntä saa altistaa kvartsipölylle? Euroopan tasoinen määräys luo samanlaiset kilpailuolosuhteet tältä osin koko sisämarkkina-alueelle. Juuri esimerkiksi kvartsin ja kromi VI:n osalta tilanne tasoittuu suomalaisten yritysten eduksi, koska meillä on ollut jo tiukempi raja-arvo ja siten tuotantoprosesseja ja -menetelmiä on jo sopeutettu.

Haluan tällä esimerkillä osoittaa, että eri asioilla on paljon yhtymäkohtia. Eri politiikka-alueet vaikuttavat toisiinsa. Elinkeinopoliittisilla päätöksillä voi olla vaikutuksia terveyspolitiikan alueella ja päinvastoin. Meille ihmisinä ja ay-liikkeenä turvallisuuden ja terveyden on oltava ykkösprioriteetti. Se ei kuitenkaan tarkoita sellaista ehdottomuutta, etteikö turvallisuuteen liittyviä päätöksiä tehtäessä voitaisi tarkastella myös elinkeino- ja teollisuuspoliittisia vaikutuksia. Näen, että teollisen toiminnan riskit on hallittava, mutta riskinhallintakeinot on valittava huolella ja järkevästi eli toteuttamiskelpoisesti.

Meidän teollisuuden palkansaajajärjestöjen olisi nykyistä määrätietoisemmin vaikutettava työelämän ns. pehmeisiin asioihin – erityisesti työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin. Historiallisesti nämä ovat olleet ay-liikkeen edunvalvonnan ydintä. Meidän suomalaisten liittojen, mukaan lukien Teollisuuden palkansaajat, tulisi aktiivisesti ravistella IndusriAll:a. Sillä on kaikki mahdollisuudet toimia merkittävänä vaikuttajana Euroopassa. Sen tulee ryhdistäytyä ja ottaa työturvallisuusasiat agendalleen ja varattava niihin riittäviä resursseja. Tämä olisi myös teollisuuspoliittisesti järkevää. Jäsenemme haluavat työpaikkoja – mutta vain sellaisia, jossa ei menetä terveyttään tai henkeään.

Mäkelä Kari

Kari Mäkelä

Kari Mäkelä on Teollisuuden palkansaajien työympäristöryhmän puheenjohtaja. Hän vastaa TEAM Teollisuusalojen ammattiliitossa työturvallisuus- ja työhyvinvointiasioista.


Facebook kommentointi