Elinkeino ja talous

Veli-Pekka Säikkälä: Ammattiliitoilla on vastuu maan kilpailukyvystä ja reaalipalkoista

IFMetallin sopimussihteeri Veli-Pekka Säikkälä korostaa Ruotsin työmarkkinoiden sopimustoiminnan pitkäjänteisyyttä. Ruotsin vientivetoiseen palkanmuodostukseen siirtyminen tapahtui alkujaan ammattiliittojen, ei työnantajan, aloitteesta. Se oli vastaehdotus työnantajan ajamalle laajamittaiselle paikalliselle sopimiselle.

Perustuu useampaan keskusteluun IFMetallin sopimussihteerin Veli-Pekka Säikkälän kanssa vuoden 2016 aikana

Ruotsin teollisuusvetoinen tie

Veli-Pekka Säikkälä, IF MetalRuotsalainen työmarkkinoiden sopimustoiminta omaa pitkät perinteet. Työnantajien ja ammattiliittojen neuvottelutoimintaa on harjoitettu jo 1900-luvun alkupuolelta saakka, jolloin maa oli maatalousvaltainen ja köyhä. Kaupungistuminen ja teollistuminen alkoi kuitenkin aiemmin kuin Suomessa ja tästä syystä Ruotsi on kulkenut työmarkkinoiden osalta pari askelta Suomea edellä.

Alusta lähtien Ruotsissa on ollut perusperiaatteena se, että vain työmarkkinajärjestöt sopivat asiat ja valtiovalta pysyy poissa palkanmuodostuksesta. Tämähän poikkeaa Suomesta siten, että vähän hallituspohjasta riippuen valtiolla on ollut tulopolitiikassa merkittäväkin rooli ja meillä on 60-luvun lopulta lähtien tehty keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja, jossa on sopimukseen kytketty mm. sosiaalipolitiikkaa ja verotusta. 
Sotien jälkeisenä aikana Ruotsin talous kasvoi hyvin. Metalliliiton aloitteesta vuonna 1951 lähdettiin kehittämään ruotsalaisille kahta hyvin perustavaa laatua olevia periaatteitta. Ensiksikin samasta työstä oli saatava sama palkka ja toisekseen palkankorotuksen olisi mitoitettava vientisektorin palkanmaksukyvyn mukaan. 

Paradoksaalista kyllä, tämän mallin menestys aiheutti sen, että julkinen sektori alkoi kasvaa, samoin kuin toimihenkilötyö, joka puolestaan aiheutti paineita mallin muutokselle.

Ruotsissa jouduttiinkin 1970- ja 80-luvuilla vastaavaan tilanteeseen kuin Suomessa. Julkinen sektori ja kansantalouden kokonaiskustannukset olivat kasvaneet ja valtio oli saattanut voimaan runsaasti työ- ja sosiaalipolitiikkaa säätelevää lainsäädäntöä. Siirryttiin keskusjärjestövetoiseen sopimustoimintaan, ja nämä yhdessä aiheuttivat sen, että 30-luvulta saakka voimassa ollut periaate työmarkkinoiden kaksin sopimisesta oli unohtunut. 
Samaan aikaan viennin kilpailukyvystä ei enää huolehdittu työmarkkinasopimuksin, vaan oltiin inflaatio-devalvaatio – kierteessä. Jotain oli tehtävä. Hiukan ennen 80-luvun puoliväliä IF Metall irtaantui keskitetyistä sopimuksista ja ilmoitti, ettei keskusjärjestö LO:lla ole enää mandaattia neuvotella heidän osaltaan palkkaratkaisuja. 

Industriavtalet syntyy

Tilanne päätyi lopulta pisteeseen, jossa poliittinen paine järjestelmän muuttamiselle kasvoi merkittävästi ja vastaukseksi ongelmiin tarjottiin tuttua lääkettä: mittavaa paikallista sopimista. Varsinkin poliittinen päättäjä halusi viedä neuvottelutoiminnan paikalliselle tasolle siten, että toimialakohtainen työehtosopimustoiminta jäisi kokonaan pois. 

Kovassa paineessa syntyy kuitenkin timantteja ja näin kesäkuun alussa 1996 kahdeksan ammattiliittojohtajaa tekivät julkisen tarjouksen uudesta palkanmuodostusmallista. Mallista, jonka peruspilareita olivat vientisektorin palkanmaksukykyyn mitoitetut palkankorotukset, kilpailukyvystä huolehtiminen ja kilpailijamaiden systemaattinen vertailu. Syntyi malli, jota tänäkin päivänä kutsutaan nimellä Industriavtalet.

Industriavtal tarkoittaa tänä päivänä sitä, että palkoista ja työehdoista muutoinkin neuvotellaan toimialatasolla, ei keskitetysti eikä paikallisesti. Keskeisenä tavoitteena on huolehtia Ruotsin kansantalouden kilpailukyvystä sekä reaalipalkkojen noususta. 

Ruotsissa opittiin, että korkeat nimelliskorotukset eivät välttämättä edistä kumpaakaan tavoitetta ja nykyään Ruotsinkin keskuspankin inflaatiotavoite on sama kuin EKP:lla, eli 2 prosentin vuositasolla. Kun palkkatason kehittymisestä ja työehdoista on päästy yhteisymmärrykseen, sovitaan myös työrauha toimialatasolla, samaan tapaan kuin Suomessa. 

Ruotsissa neuvotellaan palkoista myös paikallisesti, mutta se perustuu toimialakohtaiseen työ- tai virkaehtosopimukseen, samoin kuin meillä Suomessa. Työntekijöiden puolelta paikallisia neuvotteluja käyvät työhuonekunnat ja järjestäytynyt mekanismi on nähty hyväksi molemmin puolin pöytää. 
Teollisuuden sopimusosapuolet ovat myös alusta saakka olleet aktiivisia mallin myymisessä muille sektoreille. Ei ole mikään salaisuus, että vientiteollisuuden palkkamitoitus on aiheuttanut myös kritiikkiä ja repimistä sekä erilaisia palkkakiistoja on soviteltu useina kierroksina. Malli on kuitenkin pitänyt pintansa viimeiset 20 vuotta, eikä loppua ole näkyvissä.

Sovittelutoimi on Ruotsissa järjestetty siten, että teollisuussopimuksen piirissä työriidat sovittelee Medlingsinstitutet. Sen tehtäviin valtion virastona kuuluvat työriitojen sovittelu, tehokkaan palkanmuodostuksen edesauttaminen sekä palkkoihin liittyvän tilastotiedon tuottaminen.

Reaalipalkat nousseet 60%

Tämä kaikki yhteen vedettynä on johtanut siihen, että viimeisen 20 vuoden aikana reaalipalkat ovat nousseet 60 prosenttia (korkoa korolle laskien). Se lienee kuitenkin mallin suurin ja konkreettisin ansio. Lakkoja on suhteellisen vähän, eikä valtakunnansovittelijan toimeen enää liity korotusten lypsämisen ilmiötä. Yleinen linja on ollut kohtuullisen selkeä. 

Myös teollisuuden ulkopuoliset sektorit ovat hyötyneet mallista, sillä kaikki otetaan huomioon. Sekä julkinen että yksityinen palvelusektori on neuvotellut palkankorotukset teollisuuden tuottavuuden mukaisiksi. 

Kritiikkiä on syntynyt mm. siitä, että palkkaeroja ei voi tällaisessa mallissa korjata. Mallin voimassaolon aikana on kuitenkin tehty sopimuksia, joissa jokin erityisryhmä saa muita suuremmat korotukset. Viimeksi kuluvan vuoden keväällä, jolloin apuhoitajat solmivat käytännössä kaksinkertaiset korotukset yleiseen linjaan nähden. 

Vientiteollisuuden on asetettava kustannustaso

Veli-Pekka Säikkälä toteaa lopuksi, että Ruotsissa jokainen ymmärtää järjellänsä, että vientiteollisuuden täytyy olla kustannustason asettaja, mutta sydämessä on ajatus siitä, että juuri meille kuuluu korkeammat korotukset. 

Ruotsissa onkin käyty keskustelua teollisuuden merkityksen vähenemisestä ja siirtymisestä palveluyhteiskuntaan. Tosin aivan viime aikoina, kun tuottavuuden ja talouden kasvu ei Ruotsissakaan ole ollut itsestään selvyys, vienti ja teollisuus ovat saaneet taas ymmärrystä osakseen. 

- Palkkojen tulee nousta Euroopan tahtiin, tämä tarkoittaa käytännössä Saksaa, Suomea ja Tanskaa. Eihän meidän palkat voi nousta kovin paljon suurempaan tahtiin kuin Euroopassa, jollei tuottavuus ole parempi. Tätä me seuraamme tarkasti, Säikkälä pohtii.

Säikkälä Veli-Pekka

Veli-Pekka Säikkälä

Veli-Pekka Säikkälä työskentelee Ruotsin suurimman teollisuuden ammattiliiton, IF Metallin, sopimussihteerinä. Hän on työssään samanaikaisesti myös liiton hallituksen jäsen. Veli-Pekan teollisuuden työura on alkanut Saabin tehtailta Trollhättanissa, jossa hän toimi myös työntekijöiden luottamushenkilönä.


Facebook kommentointi