Tuoreen tutkimuksen mukaan nuoret arvostavat työehtosopimusten sekä ammattiliittojen roolia suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikka järjestäytymisaste nuorten keskuudessa onkin alhainen.
Kiinnostaako nuoria ammattiliiton jäsenyys ja työmarkkina-asiat? Tällä viikolla julkaistussa Työn sukupolvet – tutkimus nuorten ja keski-ikäisten työelämänäkemyksistä -raportissa selvitettiin nuorten ja keski-ikäisten työelämänäkemyksiä ja sukupolvien välistä suhdetta. Tutkimuksen julkaisi E2 Tutkimus ja hankkeessa olivat mukana Teollisuuden palkansaajat, JHL, PAM, Ammattiliitto Pro sekä Paperiliitto. Tutkimus toteutettiin laajana kysely- ja haastattelututkimuksena. Kyselyyn vastasi 4 254 henkilöä, ja otos edustaa Suomen aikuisväestöä keskimäärin 1,5 prosenttiyksikön virhemarginaalilla. Ryhmähaastatteluihin osallistui yhteensä 47 nuorta sekä keski-ikäistä henkilöä eri puolilta Suomea.
Tutkimuksessa selvitettiin sukupolvien suhtautumista työhön, työyhteisöön, työhön liittyviin huoliin sekä ammattiliittoihin ja sopimiseen työmarkkinoilla. Tässä blogissa erityistarkastelussa on nuorten suhtautuminen työmarkkinoilla tapahtuvaan sopimiseen sekä ammattiyhdistysliikkeeseen. Koko tutkimuksen voi lukea täältä (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Nuorten alhainen järjestäytymisaste on ollut ammattiyhdistysliikkeelle haaste jo pidemmän aikaa. Tutkimustulosten mukaan nuoret arvostavat työehtosopimuksia sekä pitävät ammattiliittojen roolia tärkeänä yhteiskunnassa. Tämä on ammattiyhdistysliikkeelle positiivinen merkki. Tutkimuksen perusteella ammattiliittojen ongelma onkin enemmän viestinnällinen: nuorille ei pystytä avaamaan jäsenyyden tuomia hyötyjä ja merkitystä eivätkä liitot yksinkertaisesti tavoita nuoria. Nuorten myönteinen näkemys ay-liikkeen toiminnasta tulisi saada johtamaan myös jäsenyyteen nykyistä useammin.
Suomalaisista 53 prosenttia pitää työmarkkinajärjestöjen käymiä työehtosopimusneuvotteluita parhaana tapana huolehtia pelisäännöistä työmarkkinoilla. Ainoastaan 16 prosenttia on tästä eri mieltä. Myös nuorista suurin osa näkee työehtosopimusten arvon (45 prosenttia) ja vain 17 prosenttia on väittämästä eri mieltä. Nuorten kohdalla kantansa muodostamattomien osuus on kuitenkin suuri, lähes viidennes. Tässä piilee ammattiliitoille myös mahdollisuus avata työehtosopimusten merkitystä nuorille laajemmin.
Nuoret pitävät alakohtaisesti sovittuja työn vähimmäisehtoja ehdottoman tärkeinä, aivan kuten muutkin ikäryhmät.
Kyselytulosten mukaan nuorten halu yksilölliseen sopimiseen on keski-ikäisiä yleisempää, vaikka suurin osa nuorista ei tähän ajatukseen yhdykään. Samalla haastatteluista huomataan, että nuoret pitävät alakohtaisesti sovittuja työn vähimmäisehtoja ehdottoman tärkeinä, aivan kuten muutkin ikäryhmät. Etuna yksilöllisessä sopimisessa nähdään vähimmäisehtoja parempien työehtojen neuvottelu, mutta samalla sen pelätään tuottavan epätasa-arvoa. Myös neuvotteluasema yksin työnantajan kanssa koettiin epämieluisaksi.
Ammattiliittojen rooli palkansaajien eduista huolehtijana nähdään tärkeänä: 69 prosenttia nuorista on tätä mieltä ja vain 12 prosenttia ei pidä liittojen toimintaa tärkeänä. Yli puolet nuorista kuitenkin kokee, ettei tunne liittojen toimintaa lainkaan tai kovinkaan hyvin.
Ongelmana nuoret näkevät etenkin liittojen ”vanhakantaisuuden”. Haastatteluissa korostuivat työelämän muutos ja pirstaloituminen, nuorten tarpeiden huomioiminen ja kuuntelu, paremmat vaikutusmahdollisuudet liittojen toimintaan sekä liittojen toiminta neuvottelukierrosten välissä. Monelle nuorelle esimerkiksi usean eri työn tekeminen ja alanvaihdot ovat yleisiä, mikä aiheuttaa uudenlaisia haasteita edunvalvonnalle. Liittojen tärkeimpinä etuina koettiin kaikissa ikäryhmissä työttömyysturva, työehdoista sopiminen ja lakiapu. Jäsenetujen merkitys korostuu nuorilla huomattavasti muita ikäryhmiä enemmän.
Työelämän kaskovakuutuksen eli ammattiliiton jäsenyyden edut ovat monelle nuorelle hämärän peitossa.
Tutkimuksen mukaan jo opiskeluaikana liittoon liittyneiden osuus on suuri nuorten keskuudessa. Opiskelijajäsenyys onkin luonteva tie täysjäsenyyteen, sillä nuorille jäsenyys ei työelämään siirtyessä ole automaatio vaan enemmänkin palvelu, jonka tarpeellisuus liittojen tulisi pystyä perustelemaan nykyistä paremmin. Kassajäsenyyden merkitys lienee selvä suurimmalle osalle palkansaajista, mutta ”työelämän kaskovakuutuksen” eli ammattiliiton jäsenyyden edut ovat monelle nuorelle hämärän peitossa.
Yksittäistä taikatemppua nuorten tavoittamiseksi ei ole. Nuoria puhutteleva viestintä nuorten suosimissa kanavissa ja tuoreet ideat jäsenhankintaan toimivat hyvänä alkuna, työpaikoilla tehtävää järjestämistyötä unohtamatta. Liitoissa tutkimustuloksia kannattaisi perata tarkasti, sillä tutkimuksen otos edustaa kattavasti suomalaisten näkemyksiä. Viimeaikaisten yleissitovuutta murentavien tapahtumien johdosta järjestäytymisen merkitys vaikuttaisi tulevaisuudessa kasvavan entisestään. Mukaan tarvitaan kaikki ikäryhmät.
Kirjoittaja
Pauli Unkuri
Teollisuuden palkansaajat TP ry:n korkeakouluharjoittelija, Valtiotieteiden kandidaatti.