Työehtosopimusten kattavuuden lasku veisi Suomen kauas muista Pohjoismaista.

 
Paljon huomiota ja keskustelua herättäneessä valtiovarainministeriön virkamiesraportissa kysyttiin helmikuussa ”Onko Suomi enää Pohjoismaa?”. Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden päätösten jälkeen kysymys on relevantti, ainakin työehdoista sopimisen tulevaisuuden suhteen.
 
Pohjoismainen työmarkkinamalli perustuu kattaviin työehtosopimuksiin, joilla sovitaan työehdoista laajemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin lainsäädännöllä. Suomessakin työehtosopimusten kattavuus on ollut laaja: vuosina 2017/2018 työehtosopimusten kattavuus oli yksityisellä sektorilla 84 prosenttia. Ruotsissa kattavuus oli samana vuonna 83 prosenttia. Tanskassa työehtosopimusten arvioitu kattavuus on 84 prosenttia. Kattavuuden osalta Pohjoismaat ovat siis hyvin toistensa kaltaisia. Mekanismi, joilla kattavuus saavutetaan, on kuitenkin Suomessa erilainen.
 
Suomessa työehtosopimusten laaja kattavuus perustuu työehtosopimusten yleissitovuuteen. Vuosina 2017/2018 normaalisitovuuden piirissä oli 65 prosenttia yksityisen sektorin palkansaajista. Yhdeksäntoista prosenttia yksityisen sektorin palkansaajista kuului työehtosopimusten piiriin yleissitovuuden perusteella. Työehtosopimus on Suomessa yleissitova, kun vähintään noin puolet alan työntekijöistä on sen piirissä. Tällöin työehtosopimusta sovelletaan alan kaikkiin työntekijöihin. Ilman yleissitovuutta työehtosopimusten kattavuus olisi Suomessa huomattavasti muita Pohjoismaita alhaisempi.
 
Ruotsissa, jossa yleissitovuutta ei ole, yksityisen sektorin palkansaajista 82 prosenttia työskenteli vuonna 2017 järjestäytyneissä eli työnantajajärjestöön kuuluvissa yrityksissä. Ruotsissa työehtosopimusten pohjoismaisen tason mukainen kattavuus saavutetaan yritysten merkittävästi korkeammalla järjestäytymisasteella Suomeen verrattuna. Myös Ruotsin työmarkkinamalli perustuu liittojen välisiin toimialakohtaisiin työehtosopimuksiin. Lisäksi Ruotsissa noin 100 000 työntekijää ja reilut 20 000 toimihenkilöä on työehtosopimusten piirissä liityntäsopimusten kautta. Liityntäsopimuksella järjestäytymätön yritys sitoutuu noudattamaan toimialakohtaista työehtosopimusta. Suomessa liityntäsopimuksia on hyödynnetty niukasti.
 
Työnantajajärjestöjen Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n päätökset vaikuttavat suoraan työehtosopimusten kattavuuteen Suomessa. Osalla metsäteollisuuden toimialoista yleissitovuus tulee hyvin todennäköisesti poistumaan, sillä Metsäteollisuus ry ei jatkossa tee työehtosopimuksia lainkaan. Teknologiateollisuudessa jatketaan eräänlaisella hybridimallilla, jossa uusi neuvottelujärjestö neuvottelee toimialakohtaisia työehtosopimuksia ja vanha järjestö tukee jäsenyrityksiä yrityskohtaisten sopimusten teossa. Yleissitovuuden tulevaisuus Teknologiateollisuuden sopimusaloilla riippuu uuteen neuvottelujärjestöön liittyvien yritysten yhteenlasketusta työntekijämäärästä. Teknologiateollisuuden hybridimallin tavoitteena vaikuttaa erittäin vahvasti olevan yleissitovuuden poistuminen, vaikka järjestö itse ei tätä sanokaan. Mikäli yleissitova työehtosopimus uuden järjestön neuvottelemana syntyisi, olisivat pelkästään nykyiseen Teknologiateollisuuteen jäävät yritykset nykyistä heikommassa asemassa.
 
Yleissitovien työehtosopimusten määrän vähentyminen romahduttaisi kattaviin työehtosopimuksiin perustuvan pohjoismaisen työmarkkinamallin Suomessa.
 
Suomalaisten yritysten muita Pohjoismaita alhaisemman järjestäytymisasteen myötä yleissitovien työehtosopimusten määrän vähentyminen romahduttaisi kattaviin työehtosopimuksiin perustuvan pohjoismaisen työmarkkinamallin Suomessa. Työehtosopimusten piiriin kuulumattomien palkansaajien määrä kasvaisi ja työn vähimmäisehdot heikkenisivät näiltä huomattavasti, sillä Suomen työlainsäädännössä ei määritellä esimerkiksi vähimmäispalkkoja. Lisäksi makrotalouden koordinaatiolle aiheutuisi haasteita ja työriitojen sovittelujärjestelmä tulisi laittaa täysremonttiin.
 
Ruotsin palkanmuodostusmallia on usein kutsuttu koordinoiduksi hajautetuksi malliksi. Mikäli nykyinen kehityskulku jatkuu, on vaarana, että Suomeen saadaan pelkästään hajautettu malli ilman koordinaatiota yhdistettynä työehtosopimusten alhaiseen kattavuuteen. Tällöin Suomessa oltaisiin kaukana muista Pohjoismaista.
 
Kirjoituksessa on hyödynnetty lähteinä Jukka Ahtelan Akava Worksille tekemää selvitystä (2019) Sopiminen työmarkkinoilla – muu maa mustikka? Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Ranskan työmarkkinasääntely vertailussa sekä Lasse Ahtiaisen laatimaa Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisua (2019) Työehtosopimusten kattavuus vuosina 2017/2018.

 

 


Unkuri Pauli

Pauli Unkuri

Teollisuuden Palkansaajien korkeakouluharjoittelija, Valtiotieteiden kandidaatti Pauli Unkuri

@pauliunkuri

Facebook kommentointi