Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että Kilpailukykysopimus ja sitä edeltävä Työllisyys – ja kasvusopimus jäävät viimeisiksi keskitetyiksi työmarkkinaratkaisuiksi Suomessa. Syyn tähän on Elinkeinoelämän Keskusliiton viimesyksyinen sääntömuutos, jonka seurauksena järjestö ei enää tee keskitettyjä työehtosopimusratkaisuja.

Kilpailukykysopimuksen yhteydessä sovittiin 10.3.2016 periaatteet, joiden tavoitteena on tukea kansainväliselle kilpailulle alttiiden alojen kilpailukykyä, pitkäjännitteisesti työllisyyttä, tuottavuuden kehitystä sekä julkisen talouden tasapainoa. Vientivetoisen Suomen mallin valmistelu aloitetaan Kikyn tultua voimaan ja valmistelussa otetaan tarkemmin kantaa palkansaajien ja työnantajien näkökulmasta sopimusalan ja sen kehityksen kannalta tärkeisiin kysymyksiin. Valtakunnansovittelijan tulee sovittelutoimessaan tukea edelle todettua periaatetta.

Onko edellä mainittuihin tavoitteisiin vastauksena kehityskulku, jossa Suomessa siirrytään kohti vientivetoista palkanmuodostusmallia? Vientiteollisuuden työnantajaliitot ovat jo ilmoittaneet kiinnostuksensa kehittää mallia yhdessä vientiteollisuuden palkansaajaliittojen kanssa. Vaihtoehtona vientiteollisuuden palkanmuodostusmallille olisivat esimerkiksi jatkuva liittoneuvottelu tai jatkuva paikallinen neuvottelu. Nämä mallit eivät kuitenkaan toteuttaisi Kikyn yhteydessä yhteisesti todettuja tavoitteita.

Haastetta riittää

Kun Suomen tuleva palkkaraami mitoitetaan vientiteollisuuden mukaan, niin miten muu työmarkkinakenttä sitoutuu tähän malliin?  Keskeisinä asioina esille nousevat muiden muassa se, miten turvataan reaaliansiokehitys kaikille palkansaajille ja miten muut kuin vientiteollisuuden liitot pääsevät vaikuttamaan mallin rakentamiseen.

Keskeinen kysymys on, miten, kuka ja missä tuottaa tarvittavaa taloudellista informaatiota mallin pohjaksi. Saadaanko riittävää tietoa vientiteollisuuden sopijapuolilta ja niiden tutkimusorganisaatioista? Missä määrin tarvitaan lisäksi ulkopuolista asiantuntemusta tutkimuslaitoksista, keskusjärjestöistä tai korkeakouluista. Ratkaisu tähän ja työhön tarvittavista resursseista tulee löytää.

Valtakunnansovittelijan tuleva rooli tulee varmaankin puhuttamaan laajalti. Miten sovittelija voi toimillaan tukea vientivetoisen palkkamallin toteutumista?  Teollisuuden palkansaajien näkemyksenä on, että sovittelijan käsiä ei pidä sitoa lainsäädännöllä tai sopimusteitse. Se tarkoittaisi työrauhavelvoitteen tiukentamista. Pakkosovun ja palkkakaton sijaan oppia kannattaisikin hakea Ruotsin sovittelujärjestelmästä.

Aikataulu vientivetoisen mallin kehittämiselle on tiukka, sillä seuraavan sopimuskierroksen neuvottelut käynnistyvät jo keväällä 2017. Siihen mennessä pitäisi olla varmuus mallin toteutumisesta.

Teollisuuden Palkansaajat koordinoimaan

Mallin yleisen hyväksymisen kannalta tärkeätä on se, miten siihen sovitetaan tasa-arvo, samapalkkaisuus ja miten turvataan matalapalkka-alojen ja liukumattomien alojen palkkakehitys? Malliin sitoutuminen tapahtuu vain vapaaehtoiselta pohjalta ja se vaatii hyvää koordinaatiota ja yhteistyötä. 

Teollisuuden palkansaajat TP:n jäseninä on vienti- ja kuljetusalan liittoja kolmesta keskusjärjestöstä.  TP:llä on tätä kautta erinomainen mahdollisuus koordinoida eri sektoreiden neuvotteluja niin keskusjärjestöjen kuin yksittäisten liittojen suuntaan. Liittojen itsenäisyyteen vientivetoisella palkanmuodostusmallilla ei ole vaikutusta, sillä palkkaraamin ratkettua työ- ja virkaehtosopimusneuvottelut käydään jatkossakin toimiala- ja sopimusalakohtaisesti. 

Markku Palokangas

Teollisuuden Palkansaajien sopimuspoliittisen ryhmän puheenjohtaja.

27.10.2016 08:00

---