Brittien kansanäänestys avaa mahdollisuuden kehittää EU:ia sosiaalisesti kestävämpään suuntaan. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti ihmisten perusoikeuksien, kuten terveyden, koulutuksen työnteon ja lasten oikeuksien kehittämistä parempaan suuntaan.

Brittien kansanäänestys avaa mahdollisuuden kehittää EU:ia sosiaalisesti kestävämpään suuntaan. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti ihmisten perusoikeuksien, kuten terveyden, koulutuksen työnteon ja lasten oikeuksien kehittämistä parempaan suuntaan. Nyt talous- ja rahaliiton peruspilari on ollut liian hallitseva ja se näkyy omalla tavallaan myös äänestystuloksessa.

Vuodesta 2009 lähtien EU:ia on leimannut insitituutiovetoinen kehitys. EU on keskittynyt pitkälti globaalin pankkikriisin hoitoon, joka on tarkoittanut koko maanosan laajuisia säästö- ja leikkaustoimia (austerity measures). Pankki- ja talouskriisin kriisin varjolla ja johdosta EU on halunnut puuttua entistä voimakkaammin kansallisten valtioiden päätöksentekoon, erityisesti budjettia koskevissa kysymyksissä. Säästötoimet ovat tarkoittaneet ensisijaisesti julkisen sektorin palveluiden ja etuuksien leikkaamista, eikä näin ole ihme, ettei EU nauti tällä hetkellä kansalaistensa täyttä luottamusta.

Brittejä, ja erityisesti sen konservatiivista hallintoa, närästäneet asiat ovat olleet EU:n talousyhteistyö, vapaan kaupan sääntely (sekä EU:n sisällä että ulkona), itsemääräämisoikeudet ja meille suomalaisillekin tuttu aihe: maahanmuutto. Tällä taustalla pääministeri David Cameron lähestyi syksyllä 2015 kirjeitse Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa Donald Tuskia esittäen Brittien vaatimukset uudeksi sopimukseksi EU:n ja UK:n välillä. Kirjeessä vaadittiin mm. UK:n veto-oikeutta euro-alueen päätöksentekoon, vaikka se ei itse euroalueeseen kuulukaan. Talvella neuvoteltiin Brittien erikoisasemasta, joka kompromissina syntyikin, mutta jolla ei itse lopputuloksen kannalta ollut kovin paljon merkitystä. Ero näyttää olevan tulossa joka tapauksessa.

Äänestystuloksen ratkettua on eri medioissa kommentoitu runsaasti mahdollisen eron vaikutuksia. Näppituntumalla voi sanoa, että lähes kaikki kommentointi keskittyy äänestystuloksen taloudellisiin seurauksiin, seassa muutama ajatus Euroopan sotilaallisen valmiuden heikentymisestä. Äänestystulosta on sanottu tunteen voitoksi, järjen häviöksi, populistiseksi, vastalauseeksi eliitille jne. Tässä piilee mielestäni suuri käänteinen viisaus. Saarivaltiossa kukaan ei nähtävästi selvittänyt riittävän selvästi, mitä se koko EU tarkoittaa yksittäiselle ihmiselle, kansalaiselle? Vai tarkoittaako se mitään? Onko koko koneiston tarkoitus vain huolehtia isojen instituutioiden ja globaalien jättiyritysten intresseistä? Miksi sellaisessa pitäisi olla mukana?

Mitä hyvää tästä Britannian ratkaisusta voi olla saavutettavissa?

EU:n on muututtava, se on selvää. Sen on muututtava suuntaan, jossa sen 500 miljoonalla kansalaisella on tunne oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että myös sitä yhtä yksilöä kuunnellaan. EU:n on tarkoitus huolehtia myös kansalaisten sosiaalisista oikeuksista. Näistä oikeuksista on sovittu Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa, jonka Suomikin on ratifioinut vuonna 1991. Näin siitä on tullut osa suomalaista oikeusjärjestelmää, jonka noudattaminen ei ole vapaaehtoista, vaan sitä edellytetään kaikilta jäsenmailta. Ongelmana on, että käytännössä oikeudet eivät läheskään aina ole itsestään selviä, ja jää tunne, jonka mukaan EU instituutiona ei ole ihmistä varten. EU:sta on jatkossa tultava henkilökohtaisella tasolla sosiaalista hyvää, joka koetaan omaksi. Muutoin sen tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Jokaiselle turvattavat oikeudet tai sosiaaliset hyvät ovat varsin arkisia, kuten asumista, terveyttä, koulutusta, työntekoa, henkilöiden vapaata liikkuvuutta sekä lasten, ikääntyneiden, vammaisten henkilöiden ja perheen suojelua. Ay-liikkeen näkökulmasta huomio kohdistuu tässä asiassa luonnollisesti työntekoa ja sosiaaliturvaa koskeviin oikeuksiin. Niistä tärkeimpiä ovat oikeudet oikeudenmukaisiin työehtoihin, turvallisiin työskentelyolosuhteisiin, tasa-arvoon, lasten ja nuorten sekä siirtotyöläisten suojeluun liittyvät oikeudet. Meillä on sekä yhteinen mahdollisuus että velvollisuus kehittää Euroopan Unionin sosiaalista ulottuvuutta.

Euroopasta tulevat työelämän lähitulevaisuuden paineet liittyvät minimipalkkoihin, työaikojen maksimipituuksiin, työsuojeluun, vuosilomiin ja vaikka siirtotyöläisiin sekä heidän työehtoihinsa. Sillä, että Britannian kansanäänestys ylipäätään järjestettiin, on oma merkityksensä. Se pakottaa EU:n väkisinkin miettimään omia vaihtoehtoisia polkujansa tämän hetken talous- ja rahaunionia painottavan strategian sijaan. Siksi suomalaisen ja eurooppalaisen ay-liikkeen on sitkeästi painettava eteenpäin sosiaalisempaa yhteisöä taloudellisen rinnalle. Muutos on mahdollinen, kun sitä riittävän vahvasti haluaa ja sen eteen työskennellään.


Kokko Ismo

Ismo Kokko

Ismo Kokko on Teollisuuden palkansaajien pääsihteeri. Hänen tehtävänään on vaikuttaa suomalaisen teollisuuden hyvinvointiin, kasvun ja työpaikkojen luomiseksi. Kokko on koulutukseltaan tradenomi ja kauppatieteen maisteri.

@kokkoismo

Facebook kommentointi