Metalliliiton lakiasiain päällikön Arto Heleniuksen mukaan meidän työpaikkojemme palkkausjärjestelmät rapistuvat kovaa vauhtia. Ne eivät enää palkitse oikeista asioista ja johtavat näin paineisiin kovista yleiskorotuksista. Haaste on palkansaajille ja työnantajille yhteinen ja siksi tilannetta on korjattava yhdessä. Suomalainen yritysjohto ei voi enää laiskotella palkitsemisen kanssa.

Ruotsin teräs- Metallityöläiset julkaisivat tammikuun lopulla tiedotteen jossa vaativat alansa palkkausjärjestelmän pikaista uusimista. Heidän näkemyksensä mukaan palkkausjärjestelmän kehittämistä on laiminlyöty ja järjestelmä ei näin enää palkitse oikeista asioista ja ansioista.  Järjestelmän rapistuminen on johtanut heidän mukaansa siihen, että tätä puutetta kompensoidakseen, on vaadittava korkeita yleiskorotuksia kaikille.

Ei tarvitse kovinkaan paljon penkoa meidän suomalaisten tilannetta, kun löytää jo yhtymäkohtia ruotsalaisten tilanteeseen.  Viimeiseen kahdeksaan vuoteen ei palkkausjärjestelmien kehittämiseen eikä yläpitämiseen ole juurikaan pantu panoksia. Yritystasolla on eletty taantuman ikeessä ja keskitytty jakamaan niukkuutta. Liitoissa on tehty neuvottelukierroksia, joissa painopisteet ovat olleet muualla kuin oikeudenmukaisten palkkausjärjestelmien kehittämisessä.  Jo ennen taantumaa olimme huolissamme siitä, onko alan palkkausjärjestelmien rakenne vanhentunut ja saadaanko järjestelmällä yhä mitattua oikeita asioita, vaikka työelämä on hyvin paljon muuttunut siitä, jolloin aikansa edistyksellisin PaRaKe kehitettiin.

Me emme voi elää vain nykyhetkessä ja arvioida kuinka kussakin yrityksessä toimitaan juuri tänään. Meidän on yhdessä myönnettävä, että palkkausjärjestelmien kehitystyö on yksi keskeinen painopiste tulevassa sopimustoiminnassa. Myös suomessa on nähdäkseni sama paine korjata palkkoja ja saada palkkausta oikeudenmukaiseksi ja oikeista asioista palkitsevaksi. Jollei tätä tilannetta saada korjatuksi, olemme samoissa paineissa kuin ruotsalaisetkin. Tulevalla sopimuskierroksella paineet korjata palkkoja johtavat koviin yleiskorotusvaatimuksiin.

Suomessa viimeisen vuoden ajan etsitty Suomen mallia ja tapaa jatkaa koordinoitua sopimustoimintaa maassa huolimatta EK:n ja työnantajaleirin ilmoittamista muutoksista. Ennen kuin teollisuusliitot pääsivät edes neuvottelemaan uudesta mallista, oli näiden sopimusalojen niskaan ehditty sälyttää paljon paineita. Monilla keskeisillä sektoreilla tehtiin sopimukset, joiden mukaan niillä aloilla palkkojen korotukset tulisivat tapahtumaan teollisuuden linjan mukaisina. Tämän lisäksi on julkisuuteen ilmoitettu mm. kuntasektorin toimesta halu sopia (viennin) yleisen linjan päälle omat lisäkorotukset. Tästä syntyy helposti sellainen indeksiehtojen oravanpyörä, ettei kukaan pysty lopulta laskemaan sopimusmuutosten yhteiskunnallista hintaa tai vaikutusta.

Mikäli meillä ei ole käytettävissä keskusjärjestösopimuksia tai niiden asemesta muuta yhteistä sopimusmallia, niin oravanpyörästä päästään eroon vain sillä, että sopimusalat laativat sellaiset palkkausjärjestelmät, jotka palkitsevat oikeista asioista oikeissa yrityksissä ja työpaikoilla. Toimiva palkkausjärjestelmän etu sopimusteknisesti on siinä, että tuottavuuden ja osaamisen nousu tai lisääntynyt vastuu palkitaan järjestelmän kautta. Yleisillä korotuksilla on siis tarpeen lähinnä taklata inflaatiota.

Uskon teollisuuden työnantajienkin löytävän tästä ajattelusta hyvät puolet. Me teollisuuden palkansaajajärjestöjen edustajat olemme olleet jo pitkään avoimia sille, että palkkausjärjestelmiä sekä muita tätä tukevia tulokseen ja tuottavuuden kasvuun perustuvia järjestelmiä voitaisiin neuvotella ja ottaa kokeillen käyttöön työpaikoilla.  Tässä on sisällä kaivattu paikallisen sopimisen ja yrityksen tilanteen huomioimisen lisääminen. 

Työntekijäjärjestöt haluavat kuitenkin varmistaa tasavertaisen keskustelun ja oikeudenmukaisen palkanmaksuvaran jakamisen sillä, että menettelyt ja prosessit kirjataan työehtosopimuksiin. Hyvässä järjestelmässä perusperiaatteena on yksinkertainen, oikeudenmukainen runko ja sen yhteydessä riittävän laaja mittaristo, joilla yrityksissä saadaan töiden ja tulosten arviointi tehtyä.

Oikein rakennetut järjestelmät kannustavat oikeisiin asioihin ja lisäävät tuottavuutta. Tähän savottaan on ryhdyttävä heti.


Helenius Arto

Arto Helenius

OTK Arto Helenius työskentelee Metallityöväen Liiton edunvalvontayksikössä lakiasiain päällikkönä. Hän vastaa työoikeuden ja sosiaalioikeuden alaan liittyvien edunvalvontatehtävien kehittämisestä. Hän toimii myös valtakunnallisen Työmarkkinalakimiesten yhdistyksen TYLY ry:n puheenjohtajana.


Facebook kommentointi